Ravintola Marttilan Talli on kulkenut värikkäitä ja mielenkiintoisia vaiheita matkallaan suosituksi lounas- ja tilausravintolaksi. Matkan varrella se on toiminut lääninsairaalan hevostallina ja jopa ruumishuoneena.
Into-hevonen
Sairaalan viimeinen hevonen, Into

Marttilan alueella sijaitseva vanha Vaasan läänin lääninsairaala valmistui vuonna 1930 ja vihittiin käyttöön 1931. Vuonna 1925 lääninsairaala oli päätetty siirtää Mustasaaresta Seinäjoelle paremman sijainnin vuoksi; rautatiet olivat vieressä. Lääninsairaalan myötä 20-30-lukujen vaihde olikin rakentamisen aikaa Seinäjoella. Tuolloin Seinäjoen vesi oli huonolaatuista, eikä siten kelvannut sairaalalle, joten piti rakentaa myös vedenpuhdistuslaitos: vuonna 1931 valmistui Matti Visannin suunnittelema Vapaudentien vesitorni sekä Mannesmann vesijohtoputki Lääninsairaalaan.

Kun sairaalan perustuksia kaivettiin, löytyi alueelta suomen sodan (1808- 1809) aikaisia hautoja. Rakentaminen suoritettiin kokonaan käsityönä, lapiomiehiä oli valtava määrä ja hevosmiehet kulkivat hiekkakuormineen peräkkäin pitkinä jonoina. Kompleksin pääarkkitehti oli böömiläinen Konstantin Boelav, joka siirtyi myöhemmin Viroon valtion virkaan. Suunnittelijan myötä rakennuksissa on nähtävissä selkeä keskieurooppalainen ilme.

Lääninsairaala eleli omavaraistaloutta, joten se tarvitsi hevostallin, sikalan ja vilja- ja perunapeltoja. Nykyisin Ravintola Marttilan Tallina toimiva hevostalli valmistui samaan aikaan kuin sairaalan päärakennus. Tänä päivänä Marttilan päiväkotina toimiva rakennus oli tuolloin sairaalan sikala.

Hevostalliin tehtiin pian rakennuksen valmistuttua merkittäviä muutoksia, koska lääninsairaalan ylilääkäri von Essen toi Vaasasta mukanaan Chevrolet-merkkisen autonsa. Chevrolet oli ensimmäisiä ajoneuvoja Seinäjoella ja sille piti raivata säilytystila Ravintola Marttilan tallin nykyisen sisäänkäynnin kohdalle. Ravintolan tiskinurkan kohdassa sijaitsi hevostallin valjashuone, jossa kamiinalla lämmitettiin hevosten valjaat. Vintillä, eli nykyisessä yläkerran salissa säilytettiin heiniä. Myyntitiskin edessä sijaitsi katossa luukku, josta heinät heitettiin alas lattialle. Hevosten määrä tallissa vaihteli viiden ja kymmenen välillä.

Vuonna 1957 hevostallin toiminta loppui ja viimeinenkin Into-nimellä tunnettu hevonen sai lähtöpassit. Hevosten tarve sairaalan toiminnassa loppui, kun lääninsairaala hankki ensimmäisen traktorinsa, Massey Fergusonin. Talli toimi traktorin säilytystilana sekä sairaalan varastona. Vuosien 1971 ja 1975 välillä nykyisten wc-tilojen kohdalla oli kylmähuone, johon tuotiin sairaalan vainajat. Vuodesta 1975 alkaen sairaalatoimintaa ajettiin vähitellen alas, kun Seinäjoen Kyrkösjärven kupeeseen oli valmistumassa uusi Seinäjoen Keskussairaala. Vuonna 1983 sairaalatoiminta vanhan lääninsairaalan alueella loppui kokonaan.

Muutos lääninsairaalan tarpeita palvelevasta käytöstä ravintolaksi aloitettiin vuonna 1984. Ravintolan kunnostusvaiheessa rakennuksessa pyrittiin säästämään vanhoja alkuperäisiä rakenteita mahdollisimman paljon. Katon hirsirakenteet pestiin ja käsiteltiin palonsuoja-aineilla. Tallin alkuperäiset tiiliseinät tekivät vaikutuksen rakennustöistä ja suunnitteluista vastanneisiin, muurarin työ oli aikanaan ollut todella hyvälaatuista. Arkkitehti halusi säilyttää vanhan tiilen muodon, joten uudet osiot piti muurata vähän “vasemmalla kädellä”. Muurari ei ollut suostua normaalia laatua huolittelemattomampaan työn tekemiseen vain siitä syystä, että jälki muistuttaisi alkuperäistä seinää. Arkkitehdin vaatimuksen taustalla oli tietysti se, että alkuperäisten 30-luvulla valmistettujen tiilten laatu oli paljon huonompaa kuin uusien. Tarina kertoo kuitenkin, että muutama viskipullo sai muurarin mielen muuttumaan.

19.4.1985 vietettiin Ravintola Marttilan Tallin harjannostajaisia. Silloin Alkon lakko aiheutti Tallin toimitusjohtajana toimineelle Aki Kinnuselle päänvaivaa. Tovin mietittyään Aki haki tavaratalo Lehtiseltä viisi koria keskiolutta, mitään muita alkoholipitoisia juomia ei Alkon lakosta johtuen ollut mahdollista saada.

Vuodesta 1985 lähtien Ravintola Marttilan Talli on toiminut lounas-, kokous- ja tilausravintolana. Alkuun ravintola toimi ensisijaisesti vanhan lääninsairaalan tiloissa sosiaalialaa opiskelevien ruokailupaikkana tarjoten lounasta myös alueen yritysten työntekijöille. Vuonna 1995 ravintola laajensi toimintaansa Marttilan alueelle valmistuneeseen Kampustaloon, johon sosiaalialan opiskelijaravintola siirrettiin. Jo ensimmäisenä Tallin toimintavuonna 1985 yhtiön palvelukseen astunut Raila Ruohoniemi toimi Kampustalon uuden opiskelijaravintolan emäntänä.

Kampustalon opiskelijaravintola pysyi osana Ravintola Marttilan Tallin toimintaa, kunnes alueelle valmistui Frami, johon keskittyi muun muassa merkittävästi Seinäjoen ammattikorkeakoulun toimintoja. Näihin Framin rakennuksiin siirtyi myös opiskelijoiden ruokala, ja Raila Ruohoniemi palasi työskentelemään ravintolan sydämeen, Tallin keittiöön. Marttilan Tallin siipien alla oli viime vuosiin asti myös Seinäjoen kaupungin juhlahuoneisto, Kivirikko, joka toimi juhlatilana ja tilausravintolana Tallin henkilökunnan toimesta. Tänä päivänä Kivirikko on Mannerheimin lastensuojeluliiton käytössä.

2010-luvun koittaessa Ravintola Marttilan Tallin alkuperäinen omistaja, Seinäjoen kaupungin tytäryhtiö, opiskelija-asunnoista Seinäjoella vastaava Marttilan Kortteeri oli tehnyt periaatepäätöksen ravintolatoiminnoista luopumisesta. Vuoden 2014 aikana omistajanvaihdoksesta tuli totta. Marttilan Tallilla melkein alusta asti työskennellyt Raila Ruohoniemi päätti vetää jalkaansa yrittäjän saappaat. Omistuksen siirtyminen oli mieluinen ja helppo askel molemmille osapuolille. Marttilan Kortteerissa voitiin luottaa, että uusi omistaja jatkaa ravintolatoimintaa kunnioittaen Marttilan Tallin perinteitä, joita uusi yrittäjäkin luonnollisesti pitää tärkeänä.

Historiaa on siis kirjoitettu vuoteen 2015 asti ja tarkoituksena on jatkaa tarinaa vielä vuosikymmeniä. Ravintolayrittäjä Raila Ruohoniemi ja muu henkilökunta toivottavatkin teidät kaikki tervetulleeksi tutustumaan ja ruokailemaan historialliseen ympäristöön sijoittuvaan ravintolaamme!